Mä en oikeen vielä tiedä millasen blogin tästä oikeastaan tekisin. Linkkaanko tän kaikille tutuille jolloin täytyy varoo mitä kirjottaa, vai millasta sisältöö lähen tuottaa.
Mulla on tosi paljon TOSI yksityisiä asioita joista haluisin kuitenkin päästä kirjoittamaan, mutta vituttaa ajatus monesta blogista. "Täm on tää anonyymiblogi ja täm on tää semi-anonyymiblogi ja tämä on sit tää blogi josta kaikki tietää kuka mä oon!"
Noh. Kaipa sitä jonkun päätöksen saan tässä aikaseks kun kirjottelen.
torstai 30. maaliskuuta 2017
Asunto(helvetti?)
Oon tässä pari päivää pohdiskellut vuokra-asuntoasioita tässä kun itsellä (taas) muutto juurikin ohi.
Tarttis varmaan pikkuhiljaa tehdä joku bingo asioista jotka mätännyt missäkin paikassa missä asunut? Oon tosiaan erinäisistä syistä joutunut muuttamaan lähes vuoden välein sen jälkeen kun 16-vuotiaana muutin pois kotoa.
No, mitäs kaikkee sitten?
Ekaks muutin epävirallisesti mun isovanhempien asuntoon, kun ne vietti paljon aikaa mökillä. Opiskelin n. 20km päässä ja siitä likeltä meni bussi suoraan sinne niin oli vähän helpompi kulkea kuin kotoa lande-Lyttylästä. Mut ei tätä sinällään oikeen voi laskea tähän juttuun kun en virallisesti asunut kirjoilla siellä.
No sit muutin opiskelija-asuntolaan kämppiksen kanssa lähelle oppilaitosta, ja jonkin aikaa kun oli kulunut niin tunsin tarvetta asua yksin.
Muutinkin sitten samaan asuntolaan mutta yksiöön, jonne otinkin sitten ensimmäiset ikiomat kissat.
Syy seuraavaan muuttoon oli avoliitto, ja muutettiin takas Poriin ihan ydinkeskustassa sijaitsevaan kerrostaloon toisteksi ylimpään kerrokseen.
En nyt tarkalleen ottaen muista mikä siellä alkoi tympäsemään, mutta vuokra ainakin nousi. Muutenkin kämppä oli hukkaneliöparatiisi.
Sitten muutettiin yhelle pahamaineiselle lähiöalueelle. Siellä oli kyllä semmonen ghettomeininki että oksat pois; yläkerrassa ei tiennyt että pantiinko vai tapeltiinko, kerran yks muija lensi rappusetkin alas ja poliisit tuli sitten selvittelemään, ja muutenkin se naapurusto oli tosi.... joo.
Tää päätty sitten avopuolison kanssa eroon, ja muutin lähemmäs keskustaa sijaitsevalle lähiöalueelle. Ja voi helvetti niitä naapureita suoraan sanottuna! Olin ehtiny jo hyvän aikaa siinä asumaan ennen kuin täyty toisen kissan kanssa käydä eläinlääkärissä ja pihaparlamentti äkkäs että mullahan on lemmikkejä kun ne tuttavalliseen tapaansa kyttäs heti ulko-oven vieressä olevalla penkillä kuka kulkee ja mihin aikaan ja kenen kanssa. Kuinka ollakaan siitä päivästä lähtien on "kissankusi haissut rappukäytävässä" ja milloin mitäkin.
No aloin uudestaan seurustelemaan, ja seurustelukumppanini kävi usein mun luona. Eipä aikaakaan kun isännöitsijä ilmoittaa että on nähty että "asunnossa asuukin kaksi henkilöä" että toista vesimaksua pöytään kiitos. Vähän vitutti jo.
Yhtenä kertana vietiin roskia ja yks roskis kyrvähti rappukäytävään ja kissanhiekkaa huljahti sinne, ja hyvä että oli takas kämppään päästy kun tullaan valittamaan kissanhiekasta. Silleen että saanko mä nyt sen verran ehtiä että haen siivousvälineet edes. Sitten jonkin ajan päästä tuli VIEREISEN RAPUN ukko isännöitsijän kanssa valittamaan kuinka sotken rappukäytävää, että jos en ala siivoo niin tulee häätö. ANTEEKSI MITÄ?? Tällä hetkellä mä tiesin että vittuun tästä ja äkkiä, ja soitinkin sitten vuokranantajalle (aivan ihana pariskunta!) ja selitin mikä on homman nimi, ja ne oli vaan silleen että "juu me tiedetään, et oo eka joka lähtee naapureiden takia."
Siitä muutettiin sitten yhteen seurustelukumppanin kanssa keskustaan.
No mikäs sitten. No mikäpä muukaan kuin tuleva putkiremppa.
Siitä sitten viereiselle kadulle.
No mikäs sitten? Avopuoliso ilmottaa lähtevänsä pääkaupunkiseudulle töiden perässä. Ei kait siinä. Oli sitten liian kova vuokra yksin maksettavaksi, joten ei auttanut itku markkinoilla.
Sitten muutin yhelle kivalle puutaloalueelle. Olin alkanut uudelleen seurustelemaan taas, ja seuraava syy muuttoon olikin taas yhteen muuttaminen.
Muutettiin taas hiukan kauemmas keskustasta. Siinä oli sit... vähän kaikkee.
Siitä sitten taas lähemmän keskustaa. Kaksikerroksinen sähkölämmitteinen puutalo, huonekorkeus puoltoistakertanen normaaliin huonekorkeuteen nähden tyyliin ja patterit olemattoman paskat falskaavien ikkunoiden alla. Yläkerrassa ja alakerrassa kakluunit jotka lämmitti huoneitten yläosat.
Talvella piti olla olkkarissa toppatakki päällä, ikkunat oli teipattu mutta falskas silti, ja sähkölaskut oli ihan älyttömiä. Tässä kohtaa myös avupuoliso ilmoittaa että hän lähtee opiskelee pois paikkakunnalta eikä halua mua mukaan. Ok. Olin just ehtiny kirjottaa vuokrasopparin uuteen kämppään meille, mutta muutin anyway.
Jota ei olis pitänyt tehdä, koska kulut oli jälleen kerran yhelle ihmiselle ihan liikaa. Asustelin siinä hetken kunnes muutin taas keskustaan. Ihana asunto ja hyvä sijainti mutta seinänaapuri (vakavan mielenterveydellisen sairauden omaava) huusi niin pahasti että lemmikit alkoi pelkäämään. Kämpässä oli myös pintakosteutta todella paljon, talven aikana lisääntyi.
Sitten muutin kämppiksen kanssa toisaalle keskustassa. NO MITÄS.
Oltiin ehitty kuukausi asua kun meillä vaihtui vuokranantaja; ihanan, lämminhenkisen ja ystävällisen vuokranantajan tilalle tuli kauniisti sanottuna sovinistinen ihmisperse. Ei tykkää että on lemmikeitä ja huutaa ja sanoo mitä sylki suuhun tuo. Ei sille uskaltanut soittaa edes jos oli viturallaan joku juttu.
Se ei myös talvella laittanut heti lämmityksiä päälle vaan kosteutta ehti kertymään asuntoon niin että pintahometta ilmeni ja tapetit alko irtoilemaan. Mun huoneen kattonurkasta löytyi myös kunnon homepaakku.
Nyt vajaa pari viikkoa sitten muutin yksin taas, ja tää vaikuttaa nyt ihan hyvältä kämpältä. Toivotaan parasta!
Sitten päästään vikalistaan mitä missäkin asunnossa on ollut:
törkeet sähkölaskut
kakluunin hormissa lohkare joka putoaa minä hetkenä hyvänsä
falskaavat ikkunat
pintahometta
kosteutta
kraanasta tulee vain tulikuumaa vettä
lattiassa kylmä kohta
liesituuletin tippuu
sulaketaulu käryää ja rätisee
jääkaappi rikki
En ees muista oliko tossa kaikki mitä vikoja kohdannut, mutta sitä rupeaa väkisinkin miettimään että miksei vuokranantajat tee asukkaiden välillä kunnon tarkastuksia asuntoihin? Tai pientä pintaremonttia? Ymmärrän että usein ei kerkeä, mutta itse jos olisin vuokranantaja niin sopisin uuden asukkaan kanssa mahdollisesti remppaamisesta tai jotain. Jotkut vuokranantajat on sanoneet että he haluavat että asukkaan kuuluu asuu yhtä hyvin kuin he itsekin, mutta sit on näitä sankareita joita ei vois vähempää vuokralainen kiinnostaa ja millasessa paskassa joutuu asumaan. Eikä oteta pyyntöjä tosissaan.
Ja sit mä ihmettelen myös edellisiä asukkaita; edelliseen kämppään kun muutettiin ja kämppis oli menossa suihkuun niin tuli ilmi että hana on rikki; nuppi pyörii vaan ja tulee pelkkää tulikuumaa vettä.
Sit tässä asunnossa oli toi sulaketaulujuttu. MITEN EDELLISET ASUKKAAT EIVÄT OLE HOITANEET NÄITÄ ASIOITA?? Tai siis kun kumpikin juttu on suht isoja asumisen kannalta; miten käyt suihkussa kun palat tyyliin kun meet veden alle, tai miten pystyy olee levollisin mielin kun sulaketaulu käryää ja kipinöi kun laittaa uunin päälle ja valot välkkyy?
Et joo, en tiedä. Ihme touhuu.
Tarttis varmaan pikkuhiljaa tehdä joku bingo asioista jotka mätännyt missäkin paikassa missä asunut? Oon tosiaan erinäisistä syistä joutunut muuttamaan lähes vuoden välein sen jälkeen kun 16-vuotiaana muutin pois kotoa.
No, mitäs kaikkee sitten?
Ekaks muutin epävirallisesti mun isovanhempien asuntoon, kun ne vietti paljon aikaa mökillä. Opiskelin n. 20km päässä ja siitä likeltä meni bussi suoraan sinne niin oli vähän helpompi kulkea kuin kotoa lande-Lyttylästä. Mut ei tätä sinällään oikeen voi laskea tähän juttuun kun en virallisesti asunut kirjoilla siellä.
No sit muutin opiskelija-asuntolaan kämppiksen kanssa lähelle oppilaitosta, ja jonkin aikaa kun oli kulunut niin tunsin tarvetta asua yksin.
Muutinkin sitten samaan asuntolaan mutta yksiöön, jonne otinkin sitten ensimmäiset ikiomat kissat.
Syy seuraavaan muuttoon oli avoliitto, ja muutettiin takas Poriin ihan ydinkeskustassa sijaitsevaan kerrostaloon toisteksi ylimpään kerrokseen.
En nyt tarkalleen ottaen muista mikä siellä alkoi tympäsemään, mutta vuokra ainakin nousi. Muutenkin kämppä oli hukkaneliöparatiisi.
Sitten muutettiin yhelle pahamaineiselle lähiöalueelle. Siellä oli kyllä semmonen ghettomeininki että oksat pois; yläkerrassa ei tiennyt että pantiinko vai tapeltiinko, kerran yks muija lensi rappusetkin alas ja poliisit tuli sitten selvittelemään, ja muutenkin se naapurusto oli tosi.... joo.
Tää päätty sitten avopuolison kanssa eroon, ja muutin lähemmäs keskustaa sijaitsevalle lähiöalueelle. Ja voi helvetti niitä naapureita suoraan sanottuna! Olin ehtiny jo hyvän aikaa siinä asumaan ennen kuin täyty toisen kissan kanssa käydä eläinlääkärissä ja pihaparlamentti äkkäs että mullahan on lemmikkejä kun ne tuttavalliseen tapaansa kyttäs heti ulko-oven vieressä olevalla penkillä kuka kulkee ja mihin aikaan ja kenen kanssa. Kuinka ollakaan siitä päivästä lähtien on "kissankusi haissut rappukäytävässä" ja milloin mitäkin.
No aloin uudestaan seurustelemaan, ja seurustelukumppanini kävi usein mun luona. Eipä aikaakaan kun isännöitsijä ilmoittaa että on nähty että "asunnossa asuukin kaksi henkilöä" että toista vesimaksua pöytään kiitos. Vähän vitutti jo.
Yhtenä kertana vietiin roskia ja yks roskis kyrvähti rappukäytävään ja kissanhiekkaa huljahti sinne, ja hyvä että oli takas kämppään päästy kun tullaan valittamaan kissanhiekasta. Silleen että saanko mä nyt sen verran ehtiä että haen siivousvälineet edes. Sitten jonkin ajan päästä tuli VIEREISEN RAPUN ukko isännöitsijän kanssa valittamaan kuinka sotken rappukäytävää, että jos en ala siivoo niin tulee häätö. ANTEEKSI MITÄ?? Tällä hetkellä mä tiesin että vittuun tästä ja äkkiä, ja soitinkin sitten vuokranantajalle (aivan ihana pariskunta!) ja selitin mikä on homman nimi, ja ne oli vaan silleen että "juu me tiedetään, et oo eka joka lähtee naapureiden takia."
Siitä muutettiin sitten yhteen seurustelukumppanin kanssa keskustaan.
No mikäs sitten. No mikäpä muukaan kuin tuleva putkiremppa.
Siitä sitten viereiselle kadulle.
No mikäs sitten? Avopuoliso ilmottaa lähtevänsä pääkaupunkiseudulle töiden perässä. Ei kait siinä. Oli sitten liian kova vuokra yksin maksettavaksi, joten ei auttanut itku markkinoilla.
Sitten muutin yhelle kivalle puutaloalueelle. Olin alkanut uudelleen seurustelemaan taas, ja seuraava syy muuttoon olikin taas yhteen muuttaminen.
Muutettiin taas hiukan kauemmas keskustasta. Siinä oli sit... vähän kaikkee.
Siitä sitten taas lähemmän keskustaa. Kaksikerroksinen sähkölämmitteinen puutalo, huonekorkeus puoltoistakertanen normaaliin huonekorkeuteen nähden tyyliin ja patterit olemattoman paskat falskaavien ikkunoiden alla. Yläkerrassa ja alakerrassa kakluunit jotka lämmitti huoneitten yläosat.
Talvella piti olla olkkarissa toppatakki päällä, ikkunat oli teipattu mutta falskas silti, ja sähkölaskut oli ihan älyttömiä. Tässä kohtaa myös avupuoliso ilmoittaa että hän lähtee opiskelee pois paikkakunnalta eikä halua mua mukaan. Ok. Olin just ehtiny kirjottaa vuokrasopparin uuteen kämppään meille, mutta muutin anyway.
Jota ei olis pitänyt tehdä, koska kulut oli jälleen kerran yhelle ihmiselle ihan liikaa. Asustelin siinä hetken kunnes muutin taas keskustaan. Ihana asunto ja hyvä sijainti mutta seinänaapuri (vakavan mielenterveydellisen sairauden omaava) huusi niin pahasti että lemmikit alkoi pelkäämään. Kämpässä oli myös pintakosteutta todella paljon, talven aikana lisääntyi.
Sitten muutin kämppiksen kanssa toisaalle keskustassa. NO MITÄS.
Oltiin ehitty kuukausi asua kun meillä vaihtui vuokranantaja; ihanan, lämminhenkisen ja ystävällisen vuokranantajan tilalle tuli kauniisti sanottuna sovinistinen ihmisperse. Ei tykkää että on lemmikeitä ja huutaa ja sanoo mitä sylki suuhun tuo. Ei sille uskaltanut soittaa edes jos oli viturallaan joku juttu.
Se ei myös talvella laittanut heti lämmityksiä päälle vaan kosteutta ehti kertymään asuntoon niin että pintahometta ilmeni ja tapetit alko irtoilemaan. Mun huoneen kattonurkasta löytyi myös kunnon homepaakku.
Nyt vajaa pari viikkoa sitten muutin yksin taas, ja tää vaikuttaa nyt ihan hyvältä kämpältä. Toivotaan parasta!
Sitten päästään vikalistaan mitä missäkin asunnossa on ollut:
törkeet sähkölaskut
kakluunin hormissa lohkare joka putoaa minä hetkenä hyvänsä
falskaavat ikkunat
pintahometta
kosteutta
kraanasta tulee vain tulikuumaa vettä
lattiassa kylmä kohta
liesituuletin tippuu
sulaketaulu käryää ja rätisee
jääkaappi rikki
En ees muista oliko tossa kaikki mitä vikoja kohdannut, mutta sitä rupeaa väkisinkin miettimään että miksei vuokranantajat tee asukkaiden välillä kunnon tarkastuksia asuntoihin? Tai pientä pintaremonttia? Ymmärrän että usein ei kerkeä, mutta itse jos olisin vuokranantaja niin sopisin uuden asukkaan kanssa mahdollisesti remppaamisesta tai jotain. Jotkut vuokranantajat on sanoneet että he haluavat että asukkaan kuuluu asuu yhtä hyvin kuin he itsekin, mutta sit on näitä sankareita joita ei vois vähempää vuokralainen kiinnostaa ja millasessa paskassa joutuu asumaan. Eikä oteta pyyntöjä tosissaan.
Ja sit mä ihmettelen myös edellisiä asukkaita; edelliseen kämppään kun muutettiin ja kämppis oli menossa suihkuun niin tuli ilmi että hana on rikki; nuppi pyörii vaan ja tulee pelkkää tulikuumaa vettä.
Sit tässä asunnossa oli toi sulaketaulujuttu. MITEN EDELLISET ASUKKAAT EIVÄT OLE HOITANEET NÄITÄ ASIOITA?? Tai siis kun kumpikin juttu on suht isoja asumisen kannalta; miten käyt suihkussa kun palat tyyliin kun meet veden alle, tai miten pystyy olee levollisin mielin kun sulaketaulu käryää ja kipinöi kun laittaa uunin päälle ja valot välkkyy?
Et joo, en tiedä. Ihme touhuu.
Nippelitietopläjäys kirjoittajasta
Asuinpaikka Pori. Oon asunut täällä koko ikäni.
Ikä 25 vuotta.
Horoskooppi on Leijona.
Lemmikkejä löytyy; 4-vuotias Jackrussellinterrieri Jack (aka Jacksteri, Jackie, Tussero, Tussu, Tuhvero, Tuhveroinen, Tusserson, Tuhnu etc.), 6-vuotias maatiaiskissa Felix ja 8-vuotias pitkäkarvainen maatiaiskissa Viola.
Harrastuksiin kuuluu cosplay (harrastanut sekä enemmän että vähemmän vuodesta 2005 saakka), anime, manga, videopelit, piirtäminen, lukeminen, figuurien keräily sekä karaokeilu.
Veriryhmä on A+ jos joku sillä tiedolla jotain tekee.
Koulutukseltani oon parturi-kampaaja.
Joo elikkäs
Oon 25-vuotias tyyppi Porist, ja päätin että vihdoin aloitan uuden blogin itelleni. Kauheasti on kertyny ajatuksia ja mielipiteitä, muttei oo oikeen ollut paikkaa johon jäsennellä sitä kaikkea, joten tää toimikoot nyt kanavana!
Ei kai tähän mitään sen ihmeellisempää lätinää tartte, kaikki selviää blogitekstien myötä.
Ei kai tähän mitään sen ihmeellisempää lätinää tartte, kaikki selviää blogitekstien myötä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)